Paha Nuutti pois sen viepi - ja muita joulusanontoja

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. "

Tätä sanontaa meidän perheessä viljellään usein. Tuomaanpäivähän on 21.12. ja silloin aloitettiin vanhan jouluperinteen mukaan joulunvietto ja alettiin jo hiljentyä jouluun. Nykypäivänähän monet ovat töissä ihan joulun kynnykselle asti, jolloin joulunviettoon päästään rauhoittumaan käytännössä vasta jouluaattona. Perinteen mukaan joulurauha ja joulunvietto päättyvät Nuutinpäivään eli 13.1. Muualla maailmassa joulunvietto on päättynyt loppiaiseen, ja tämä perinne on yhä enemmän ja enemmän leviämässä myös meille Suomeen.

Tänä talvena ehdin tehdä joulusiivouksen ja laittaa joulukoristeet esille jo joulukuun alkupäivinä, joten korjasin suurimman osan pois jo loppiaisena, olin jo saanut niistä ns. kaiken ilon irti. Loput koristeet laitan Nuutinpäivänä laatikkoon uutta joulua odottamaan. Muutamat jouluvalot saavat vielä jäädä, "kunnes aurinko niille nauraa". Honey-kissakin pääsee sitten takaisin lempipaikalleen keittiön ikkunalaudalle valojen häiritsemättä...

Otsikosssa luvataan myös "ja muita joulusanontoja". Jouluun liittyviä sanontoja ja anekdoottejahan on varmasti pilvin pimein, mutta koska en ole kulttuurihistorioitsija enkä folkloristi, kerron tässä vain niistä sanonnoista, jotka ovat meidän perheessämme käytössä.

"Tulis joulu, että sais yölläkin syödä",

tapaa äitini usein sanoa. Jo kauan ennen kristinuskon tuloa, on joulun tienoilla vietetty pakanallista valon juhlaa ja monet meidän jouluperinteistämme juontavatkin juurensa nimenomaan pakanallisiin perinteisiin. Keskitalven juhlassa laitettiin pöytä koreaksi ja syötiin runsaasti, jotta taattaisiin tulevalle vuodelle hyvä sato. Juhlapöydän antimet olivat sitten tarjolla myöhään yöhön.

Tuoreempaa perua taitaa olla sanonta, jolla isoäitini houkutteli ruokapöydässä vieraita ottamaan lisää:

"Syö poika syö, jottas jouluksi joksikin tulisit"

Varma en ole, mutta uskoisin tämän houkuttelun kohteena olleen alunperin porsas, jota maaniteltiin syömään, jotta joulupöydässä olisi muhkeampi kinkku.

Enemmänkin juhannukseen kuin jouluun liittyy mielestäni seuraava sanonta, mutta laitetaan nyt sekin tähän, kun siinä on mainittuna joulu, eli

"joulu on sentään joka vuosi, juhannus vain kerran kesässä"

Tällä sanonnalla yritämme kesäkuussa korostaa juhannusyön ainutkertaisuutta. Sitä odotellessa, joulu kuitenkin koko ajan mielessä, otamme siis huomenna Nuutinpäivänä taas aimo harppauksen kohti kesää (ja sitä kautta taas uutta joulua)!