Blogi joulunvietosta ja kaikesta jouluun liittyvästä. Suunnittelusta, koristelusta, korteista, ruoista, kynttilöistä, tunnelmasta ja fiilistelystä. Ohjeita, reseptejä ja ideoita. Ympäri vuoden. Kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Valopallo

Viime joulun ehdoton hitti oli virkattu valopallo, jollaisen tein siskolleni joululahjaksi ja kahdelle ystävälle - äidille ja tyttärelle - uuden vuoden juhlien tuliaislahjaksi. Uuden vuoden juhlissa sain pyynnön tehdä vielä muutaman lisää kaverilleni. Pallo syntyy parissa tunnissa työpäivän jälkeen telkkaria katsellessa, joten siinä sitten taas lähti vähän mopo keulimaan ja nyt näitä on jo muutama ylimääräinenkin, joten ensi joulunakin joku saa tällaisen. Ja ehkä yksi jää jopa itselle. Usein käsitöideni kanssa tapaa käydä niin, että teen niitä joko lahjaksi tai myyntiin, mutta itselle ei jää yhtään kappaletta, enkä sitten enää buumin loputtua jaksa kiinnostua tekemään itselle.





Pallo virkataan kahdessa osassa, jotka sitten yhdistetään. Sisään puhalletaan ilmapallo, ja pallot sivellään vesi-erikeeper seoksella ja kun liimaseos on kuivunut, puhkaistaan ilmapallo ja laitetaan valot sisälle. 


Ohjeen bongasin alun perin Nean omat -blogista täältä. Itse hahmotan virkkausohjeet paremmin piirretystä kaaviosta, joten piirsin Nean blogissa olevan ohjeen mukaisen kaavion.


torstai 12. tammikuuta 2017

Paha Nuutti pois sen viepi - ja muita joulusanontoja

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. "

Tätä sanontaa meidän perheessä viljellään usein. Tuomaanpäivähän on 21.12. ja silloin aloitettiin vanhan jouluperinteen mukaan joulunvietto ja alettiin jo hiljentyä jouluun. Nykypäivänähän monet ovat töissä ihan joulun kynnykselle asti, jolloin joulunviettoon päästään rauhoittumaan käytännössä vasta jouluaattona. Perinteen mukaan joulurauha ja joulunvietto päättyvät Nuutinpäivään eli 13.1. Muualla maailmassa joulunvietto on päättynyt loppiaiseen, ja tämä perinne on yhä enemmän ja enemmän leviämässä myös meille Suomeen.


Tänä talvena ehdin tehdä joulusiivouksen ja laittaa joulukoristeet esille jo joulukuun alkupäivinä, joten korjasin suurimman osan pois jo loppiaisena, olin jo saanut niistä ns. kaiken ilon irti. Loput koristeet laitan Nuutinpäivänä laatikkoon uutta joulua odottamaan. Muutamat jouluvalot saavat vielä jäädä, "kunnes aurinko niille nauraa". Honey-kissakin pääsee sitten takaisin lempipaikalleen keittiön ikkunalaudalle valojen häiritsemättä...


Otsikosssa luvataan myös "ja muita joulusanontoja". Jouluun liittyviä sanontoja ja anekdoottejahan on varmasti pilvin pimein, mutta koska en ole kulttuurihistorioitsija enkä folkloristi, kerron tässä vain niistä sanonnoista, jotka ovat meidän perheessämme käytössä.

"Tulis joulu, että sais yölläkin syödä",

tapaa äitini usein sanoa. Jo kauan ennen kristinuskon tuloa, on joulun tienoilla vietetty pakanallista valon juhlaa ja monet meidän jouluperinteistämme juontavatkin juurensa nimenomaan pakanallisiin perinteisiin. Keskitalven juhlassa laitettiin pöytä koreaksi ja syötiin runsaasti, jotta taattaisiin tulevalle vuodelle hyvä sato. Juhlapöydän antimet olivat sitten tarjolla myöhään yöhön.

Tuoreempaa perua taitaa olla sanonta, jolla isoäitini houkutteli ruokapöydässä vieraita ottamaan lisää:

"Syö poika syö, jottas jouluksi joksikin tulisit"

Varma en ole, mutta uskoisin tämän houkuttelun kohteena olleen alunperin porsas, jota maaniteltiin syömään, jotta joulupöydässä olisi muhkeampi kinkku.

Enemmänkin juhannukseen kuin jouluun liittyy mielestäni seuraava sanonta, mutta laitetaan nyt sekin tähän, kun siinä on mainittuna joulu, eli

"joulu on sentään joka vuosi, juhannus vain kerran kesässä"

Tällä sanonnalla yritämme kesäkuussa korostaa juhannusyön ainutkertaisuutta. Sitä odotellessa, joulu kuitenkin koko ajan mielessä, otamme siis huomenna Nuutinpäivänä taas aimo harppauksen kohti kesää (ja sitä kautta taas uutta joulua)!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Joululahjoja

Aiemmassa kirjoituksessani jo mainitsin, että vietämme joulua aina samalla kokoonpanolla siskoni luona. Eli siskoni miehensä kanssa, heidän kaksi poikaansa (nyt 19 ja 17 v.), vanhempani ja minä mieheni kanssa. Nyt kun siskon pojatkin ovat jo noin isoja niin voi kait sanoa, että vietämme joulua aikuisten kesken. Tiedän, että monissa perheissä on tapana ja sovittuna, että aikuisten kesken ei anneta lahjoja, mutta meillä annetaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, yleensä aika paljon. Nykyisin, kun ei käy enää joulupukkia, kasaamme paketit jo aatonaattoiltana kuusen alle ja ihastelemme niitä sitten aattoiltaan asti (ja toivomme, ettei kissamme Honey käy yöllä nukkuessamme "avaamassa" paketteja). 

Olemme kaikki enempi vähempi jouluihmisiä. No okei, mieheni kuuluu siihen "vähempi"-ryhmään... On ihanaa saada kauniita paketteja, ja katsella muiden ilmeitä kun avaavat omia pakettejaan. Se antamisen ilo... Tänä vuonna äitini oli keksinyt hauskan idean ja kirjoittanut pakettikortteihin joko lahjansaajaan tai lahjaan liittyviä runonpätkiä, jotka sitten lahjoja avattaessa luettiin ääneen. Sain häneltä mm. toiveeni mukaisen laadukkaan tanskalaisen untuvatyynyn, sen kortissa luki: 

"Enkelit lentää sun uniin..."

Äitini tietää muutenkin, että hyvät yöunet ovat minulle tärkeät ja hän oli päättänyt edistää hyviä uniani vielä toisellakin aiheeseen liittyvällä lahjalla, nimittäin ihanan pehmoisella Marks & Spencerin flanellipyjamalla, jossa oli mukana vielä suloiset vaaleanpunaiset pörrösukat ja matching unimaski. 


En ollut ennen mokomaa unimaskia koskaan käyttänyt ja olen pitänyt sellaisia aivan turhakkeena. Mutta nyt olen kokeillut sitä muutamana yönä ja todennut, että ihan kuin olisin nukkunut paremmin kuin ilman sitä (ja huonosti en ole nukkunut tähänkään asti). Meillä on mieheni kanssa aikalailla erilaiset unirytmit, joten meillä on usein yömyöhään telkkari auki makuuhuoneessa. Nukkumistani se ei ole häirinnyt, mutta olen alkanut epäillä, että "vanhemmiten" telkkarin loimottava valo on alkanut vaikuttaa uneni laatuun, ja siihen asiaan tullainen unimaski varmasti auttaa. 

Mieheni ei ole varsinaisesti mikään romantikko, vaan enemmänkin käytännöllisten lahjojen ystävä. Olenkin monesti hänelle sanonut joululahjoista keskustellessamme, että "Jouluna ei tarvitse tarvita, jouluna saa haluta". Joululahjatoiveena saa olla jotain "tarpeetonta hauskaa hömppää", mitä ei välttämättä tulisi itse itselleen ostaneeksi yhtä lailla kuin jotain "tylsää mutta tarpeellista" . Itse tykkään antaa myös itse tehtyjä lahjoja, milloin vain aika antaa myöden niiden tekemiseen. Mutta niistä lisää jossain myöhemmässä postauksessa. Vaikka aina sanotaan, että ei saa antaa vaakoja ja kattiloita lahjaksi puolisolle, niin mielestäni kyllä saa,jos ne ovat lahjansaajalle sopivia. Mieheni lahjat ovat aina rakkaudella valittuja ja juuri minulle sopivia. Syntymäpäivälahjaani varten annan hänelle usein jonkun vinkin, mutta jouluna haluan yllättyä. Tänä vuonna sain häneltä mm. Kärcherin ikkunanpesimen - meillä on 70-luvun rivitalossa isot ikkunat, joiden peseminen on lyhyelle ihmiselle melko hankalaa, joten tämä oli varsinainen "täsmälahja" minulle. Testasin sitä jo peilien ja keittiön ikkunan pesuun - aika hyvä peli! Lisäksi hän oli hankkinut minulle vihannesleikkurin, eli mandoliinin, jotta välttyisin kivuliailta yhteenotoilta keittiöveitsen kanssa vihanneksia pilkkoessani sekä muutamia lisäosia jo joskus aiemmin itselleni ostamaani ruuvinvääntimeen. 

Kuvat lainattu Motonetin sivuilta. 

Nothing says "I love you" better than a set of tools... Ei vaan, nämä tulevat kyllä hyvään käyttöön ja olivat myös mieluinen lahja. Ja kuinkas sattuikaan, siskoni oli hankkinut minulle House Doctorin vaaleanpunaisen työkalupakin.

Kuva lainattu Sokoksen sivulta, mistä arvelen myös pakin ostetun. 
Vielä sain vanhemmiltani kaunista taidelasia. Lintu ja lasimuna ovat lasinpuhaltajan uunista.



Lisäksi sain "tietysti" mm. kirjoja ja erittäin tyylikkään suklaarasian kummipojalta ja tämän veikeän pingviinikynttilän siskon nuoremmalta pojalta.


Näistä lahjoista on iloa ja hyötyä "ihan koko rahalla" ja pitkään!

torstai 29. joulukuuta 2016

Joulu joka päivä

Joulu on minulle rakkain vuoden mittaan vietettävistä juhlista ja se on usein mielessä, ihan ympäri vuoden. Nautin joulun suunnittelusta ja fiilistelystä melkein yhtä paljon kuin sen viettämisestäkin. Pitkin vuotta poimin ideoita joulukortteihin, -lahjoihin ja -koristeluihin vähän sieltä sun täältä. Itse valmistelut tuppaavat jäädä vähän viime tippaan, kuten varmasti monella muullakin, mutta hyvin suunniteltuina niistä ei tule ahdistavaa stressiä, vaan joulumieli nousee yhä enemmän mitä lähemmäs joulua päästään. 



Tässä vaiheessa vuotta, kun joulu on juuri vietetty, on hyvä aika ottaa kalenteri esiin ja tarkistaa ensinnäkin mille viikonpäiville joulu sijoittuu. Ensi vuonna jouluaatto näyttää olevan sunnuntai, joten olen tyytyväinen, koska silloin viime tipassa tehtävät ruoat voi jättää tehtäväksi lauantaina eikä niitä tarvitse urakoida työpäivän jälkeen arki-iltoina, kuten tänä vuonna. Lisäksi katson, montako viikonloppua joulukuussa on ennen joulua. Tässä vaiheessa vuotta ei tietenkään vielä voi lyödä lukkoon mitään tarkkoja suunnitelmia, mutta voi jo mielessään suunnitella, missä vaiheessa täytyy ryhtyä suunnittelusta tositoimiin. Itse tarvitsen yhden viikonlopun jouluostoksiin, toisen joulusiivoukseen ja kolmannen joulukorttien askarteluun. Vielä jos viimeinen kokonainen viikonloppu ennen joulua jää vapaaksi, jotta voin keskittyä lahjojen paketointiin ja jouluvaloista, kynttilöistä ja glögistä nauttimiseen ja fiilistelyyn, saan joulutunnelman nostettua ihan huippuunsa. 

Vietämme aina joulua siskoni perheen ja vanhempieni kanssa siskoni luona. Ainakin vielä äitini kantaa suurimman vastuun ruuista, mutta varmasti lähivuosina äitini ikääntyessä on minun ja siskoni otettava enemmän vastuuta. Nytkin meillä on kaikilla omat vastuualueemme, mutta lähinnä laatikoiden ja kinkun paistaminen on aina ollut äidin vastuulla. Laatikoista ja kinkusta varmasti selviämme siskoni kanssa, mutta kielen keittämisen saloihin meidän on syytä perehtyä, se on meidän perheen ihan ehdoton joulusuosikki. Minullakin toki on omat velvollisuuteni sekä oma listani ostettavista ruoista ja juomista, mutta luonnollisesti siskolleni lankeaa emännän roolissa enemmän etukäteisvalmisteluja ja kuten todettua äitini vastaa laatikoista ja kinkusta. Minä olen meistä se, joka tykkään askarrella ja tehdä käsitöitä, joten joulutunnelmaan liittyvä "hörhöily" kuuluu minun osuuteeni. 


Tähän asti - viimeiset melkein kaksikymmentä vuotta - olen tehnyt ennen joulua piparkakkutalon, jonka olen sitten vienyt jouluksi siskoni luokse hänen lastensa, ja kaikkien muidenkin, iloksi. Nyt joulun alla siskoni mainitsi, että kenties lapset (pojat 19 ja 17 v.) ovat jo niin isoja, että on aika tullut luopua piparkakkutalosta. Arvasin heti, että kyse oli siitä, että hän oli iskenyt silmänsä huovuttamiini hiiriin, jotka veimme kummitädilleni pikkujoululahjaksi heille glögille mennessämme. Niinpä tein hänelle samanlaiset. Arvaukseni oli osunut oikeaan...


Tervetuloa seuraamaan jouluaiheista blogiani, tulen vuoden mittaan kertomaan omista joulun viettoon ja jouluvalmisteluihin liittyvistä nikseistäni, ideoistani ja suosikkiruoistani ym. Toivottavasti saatte täältä hyviä ideoita omaan joulun viettoonne ja -valmisteluihinne. Kuulen mielelläni myös teidän ideoistanne, niitä voitte mieluusti jakaa kommenteissa!