Johannan joulu: Joululahjoja

Aiemmassa kirjoituksessani jo mainitsin, että vietämme joulua aina samalla kokoonpanolla siskoni luona. Eli siskoni miehensä kanssa, heidän kaksi poikaansa (nyt 19 ja 17 v.), vanhempani ja minä mieheni kanssa. Nyt kun siskon pojatkin ovat jo noin isoja niin voi kait sanoa, että vietämme joulua aikuisten kesken. Tiedän, että monissa perheissä on tapana ja sovittuna, että aikuisten kesken ei anneta lahjoja, mutta meillä annetaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, yleensä aika paljon. Nykyisin, kun ei käy enää joulupukkia, kasaamme paketit jo aatonaattoiltana kuusen alle ja ihastelemme niitä sitten aattoiltaan asti (ja toivomme, ettei kissamme Honey käy yöllä nukkuessamme "avaamassa" paketteja).

Olemme kaikki enempi vähempi jouluihmisiä. No okei, mieheni kuuluu siihen "vähempi"-ryhmään... On ihanaa saada kauniita paketteja, ja katsella muiden ilmeitä kun avaavat omia pakettejaan. Se antamisen ilo... Tänä vuonna äitini oli keksinyt hauskan idean ja kirjoittanut pakettikortteihin joko lahjansaajaan tai lahjaan liittyviä runonpätkiä, jotka sitten lahjoja avattaessa luettiin ääneen. Sain häneltä mm. toiveeni mukaisen laadukkaan tanskalaisen untuvatyynyn, sen kortissa luki:

"Enkelit lentää sun uniin..."

Äitini tietää muutenkin, että hyvät yöunet ovat minulle tärkeät ja hän oli päättänyt edistää hyviä uniani vielä toisellakin aiheeseen liittyvällä lahjalla, nimittäin ihanan pehmoisella Marks & Spencerin flanellipyjamalla, jossa oli mukana vielä suloiset vaaleanpunaiset pörrösukat ja matching unimaski.

En ollut ennen mokomaa unimaskia koskaan käyttänyt ja olen pitänyt sellaisia aivan turhakkeena. Mutta nyt olen kokeillut sitä muutamana yönä ja todennut, että ihan kuin olisin nukkunut paremmin kuin ilman sitä (ja huonosti en ole nukkunut tähänkään asti). Meillä on mieheni kanssa aikalailla erilaiset unirytmit, joten meillä on usein yömyöhään telkkari auki makuuhuoneessa. Nukkumistani se ei ole häirinnyt, mutta olen alkanut epäillä, että "vanhemmiten" telkkarin loimottava valo on alkanut vaikuttaa uneni laatuun, ja siihen asiaan tullainen unimaski varmasti auttaa.

Mieheni ei ole varsinaisesti mikään romantikko, vaan enemmänkin käytännöllisten lahjojen ystävä. Olenkin monesti hänelle sanonut joululahjoista keskustellessamme, että "Jouluna ei tarvitse tarvita, jouluna saa haluta". Joululahjatoiveena saa olla jotain "tarpeetonta hauskaa hömppää", mitä ei välttämättä tulisi itse itselleen ostaneeksi yhtä lailla kuin jotain "tylsää mutta tarpeellista" . Itse tykkään antaa myös itse tehtyjä lahjoja, milloin vain aika antaa myöden niiden tekemiseen. Mutta niistä lisää jossain myöhemmässä postauksessa. Vaikka aina sanotaan, että ei saa antaa vaakoja ja kattiloita lahjaksi puolisolle, niin mielestäni kyllä saa,jos ne ovat lahjansaajalle sopivia. Mieheni lahjat ovat aina rakkaudella valittuja ja juuri minulle sopivia. Syntymäpäivälahjaani varten annan hänelle usein jonkun vinkin, mutta jouluna haluan yllättyä. Tänä vuonna sain häneltä mm. Kärcherin ikkunanpesimen - meillä on 70-luvun rivitalossa isot ikkunat, joiden peseminen on lyhyelle ihmiselle melko hankalaa, joten tämä oli varsinainen "täsmälahja" minulle. Testasin sitä jo peilien ja keittiön ikkunan pesuun - aika hyvä peli! Lisäksi hän oli hankkinut minulle vihannesleikkurin, eli mandoliinin, jotta välttyisin kivuliailta yhteenotoilta keittiöveitsen kanssa vihanneksia pilkkoessani sekä muutamia lisäosia jo joskus aiemmin itselleni ostamaani ruuvinvääntimeen.

Kuvat lainattu Motonetin sivuilta.

Nothing says "I love you" better than a set of tools... Ei vaan, nämä tulevat kyllä hyvään käyttöön ja olivat myös mieluinen lahja. Ja kuinkas sattuikaan, siskoni oli hankkinut minulle House Doctorin vaaleanpunaisen työkalupakin.